Lesotho Kiinteät laajakaistaliittymät

Laajakaistaliittymät mittaavat aktiivisten, nopeiden yhteyksien määrää julkiseen internetiin. Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) vahvistaman standardimääritelmän mukaan yhteyden on tarjottava vähintään 256 kbit/s latausnopeus, jotta se voidaan luokitella laajakaistaksi. Tämä indikaattori kattaa useita teknologioita, mukaan lukien DSL (Digital Subscriber Line), kaapelimodeemi, kuitu kotiin (FTTH), satelliittilaajakaista ja maanpäällinen kiinteä langaton yhteys (FWA). Se toimii kriittisenä mittarina maan digitaalisen infrastruktuurin ja sen väestön valmiuden arvioinnissa osallistua maailmanlaajuiseen digitaaliseen talouteen. Mittari raportoidaan yleensä kokonaismääränä tai yleisyysasteena 100 asukasta kohden. Vaikka historialliset määritelmät keskittyivät usein langallisiin yhteyksiin, nykyaikaisessa raportoinnissa erotetaan usein kiinteä laajakaista ja aktiiviset mobiililaajakaistaliittymät kattavan kuvan saamiseksi yhteyksistä. Liittymät sisältävät sekä kotitalouksien tilit että yritysten tai valtion organisaatioiden käyttämät tilit, mikä heijastaa kansallisen televiestintäverkon kokonaiskapasiteettia.

Tiedot laajakaistaliittymistä kerää ensisijaisesti Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU) vuosittaisilla kyselyillä, jotka lähetetään kansallisille sääntelyviranomaisille ja televiestintäministeriöille. Nämä kansalliset elimet kokoavat luvut, jotka niiden lainkäyttöalueella toimivat internet-palveluntarjoajat (ISP) toimittavat. Joissakin tapauksissa tietoja täydennetään kansallisilla kotitaloustutkimuksilla ja Maailmanpankin arvioilla. Merkittävä rajoitus on vaihtelu siinä, miten maat määrittelevät 'suuren nopeuden', sillä monet kehittyneet maat ovat nostaneet sisäiset kynnyksensä 25 Mbit/s tai 100 Mbit/s tasolle, kun taas kansainväliset tietoaineistot käyttävät edelleen 256 kbit/s perustasoa. Lisäksi tilastot heijastavat sopimusten määrää yksittäisten käyttäjien määrän sijaan; monilla alueilla yksi kotitalousliittymä voi tarjota internet-yhteyden viidelle tai useammalle henkilölle. Maissa, joissa raportoinnissa on puutteita, viimeaikaiset tiedot luodaan usein mallipohjaisten arvioiden ja lineaaristen ekstrapolaatioiden avulla.

Vaikka ITU on ensisijainen maailmanlaajuinen viranomainen, OECD tarjoaa tarkempaa tietoa jäsenmaistaan, sisältäen usein yksityiskohtia datakatoista ja laitekustannuksista. Maailmanpankin ja kansallisten virastojen välillä voi esiintyä eroja erilaisten raportointisyklien tai 'ilmaisten' julkisten Wi-Fi-pisteiden sisällyttämisen vuoksi joissakin kansallisissa laskelmissa.

Yli 30 kiinteän laajakaistan liittymää 100 asukasta kohden pidetään yleensä korkeana tasona, mikä on tyypillistä kehittyneille talouksille. Kehittyvissä maissa muutos, jossa mobiililaajakaistan yleisyys ylittää huomattavasti kiinteän laajakaistan, viittaa mobiilipainotteiseen infrastruktuuristrategiaan.

Viimeaikaiset tiedot osoittavat maailmanlaajuisten yhteyksien voimakasta laajentumista, ja kiinteiden laajakaistaliittymien määrä on kasvanut keskimäärin 5,9 prosentin vuosivauhtia viimeisen viiden vuoden aikana. Kiinteiden liittymien kokonaismäärä on ylittänyt 1,5 miljardia, mikä johtuu pitkälti valtavasta teknologisesta siirtymästä. Vanhat teknologiat, kuten kuparipohjainen DSL, vähenevät noin 12,1 prosenttia vuosittain käyttäjien siirtyessä nopeampiin vaihtoehtoihin. Kuitu kotiin (FTTH) hallitsee nyt markkinoita, ja sen osuus on noin 72,68 prosenttia kaikista kiinteistä yhteyksistä maailmanlaajuisesti. Samanaikaisesti 5G-teknologian nousu on kiihdyttänyt kiinteiden langattomien yhteyksien (FWA) räjähdysmäistä kasvua, ja sen ennustetaan muodostavan yli 35 prosenttia uusista yhteyksistä tulevina vuosina. Satelliittilaajakaista kokee myös merkittävää kasvua, nousten yli 41 prosenttia vuosittain, kun matalan maan kiertoradan satelliittikonstellaatiot tarjoavat uusia vaihtoehtoja syrjäisille ja alipalvelluille alueille. Tästä edistyksestä huolimatta 'laajakaistakuilu' on edelleen haaste, sillä yhteyksien nopeus ja laatu vaihtelevat merkittävästi kaupunki- ja maaseutuväestön välillä.

Alueelliset erot laajakaistan käyttöönotossa ovat jyrkkiä ja heijastavat laajempia taloudellisia eroja. Korkean tulotason maissa on keskimäärin noin 38 kiinteää liittymää 100 ihmistä kohden, kun taas matalan tulotason maissa yleisyysasteet ovat usein lähellä nollaa. Aasian ja Tyynenmeren alueella on tällä hetkellä suurin markkinaosuus, mikä johtuu nopeasta infrastruktuurin rakentamisesta Kiinassa ja Intiassa. Euroopassa Espanjan kaltaiset maat ovat nousseet johtajiksi vanhojen kupariverkkojen poistamisessa käytöstä täyden kuitukattavuuden tieltä. Sitä vastoin monissa osissa Afrikkaa ja Etelä-Aasiaa mobiililaajakaista toimii ensisijaisena ja usein ainoana internet-yhteyden muotona; mobiililiittymien yleisyys Itsenäisten valtioiden yhteisössä (IVY) on saavuttanut noin 147 liittymää 100 ihmistä kohden. Tämä alueellinen riippuvuus mobiilidatasta johtuu usein fyysisten kaapeleiden vetämisen korkeista kustannuksista laajoilla tai kehittymättömillä alueilla, mikä tekee langattomista ratkaisuista elinkelpoisimman tien kohti yleismaailmallisia yhteyksiä.