Mitä tarkoittaa Internetin käyttäjät?

Internetin käyttäjien tilastollinen indikaattori viittaa siihen prosenttiosuuteen maan väestöstä, joka on käyttänyt maailmanlaajuista verkkoa tietyn viimeaikaisen ajanjakson, tyypillisesti viimeisen kolmen kuukauden, aikana. Tämä indikaattori kattaa henkilöt, jotka muodostavat yhteyden internetiin mistä tahansa paikasta, olipa kyseessä koti, työpaikka, koulu tai julkinen tila, ja millä tahansa elektronisella laitteella. Hyväksyttäviä laitteita ovat pöytätietokoneet, kannettavat tietokoneet, älypuhelimet, tabletit, pelikonsolit ja digitaaliset televisiot. Määritelmä on tarkoituksellisen laaja, jotta se tavoittaisi digitaalisen osallistumisen koko laajuuden yhä mobiilimmassa ja verkottuneemmassa maailmassa. Keskittymällä yksilölliseen käyttöön pelkän infrastruktuurin saatavuuden sijaan tämä mittari antaa realistisen kuvan siitä, kuinka moni ihminen todella osallistuu digitaaliseen talouteen. Se toimii ensisijaisena vertailukohtana tietoyhteiskunnan kasvun mittaamisessa ja digitaalisten palvelujen kattavuuden tunnistamisessa eri väestöryhmissä. Maailmanlaajuisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU) on asettanut standardiksi kolmen kuukauden ikkunan erottaakseen säännölliset käyttäjät niistä, joilla on saattanut olla vain kertaluonteinen vuorovaikutus verkon kanssa. Teknologian kehittyessä indikaattori mukautuu edelleen siirtyen pelkän liitettävyyden ulkopuolelle heijastamaan sitä, kuinka syvästi integroituneita digitaaliset työkalut ovat jokapäiväiseen elämään.

Ensisijainen lähde maailmanlaajuisille internetin käyttötiedoille on Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU), joka ylläpitää kattavaa televiestintätietokantaa, jota Maailmanpankki ja muut kansainväliset järjestöt käyttävät. Tiedonkeruu perustuu kahteen pääkanavaan: virallisiin kotitaloustutkimuksiin ja hallinnollisiin tilaustietoihin. Kotitaloustutkimuksia pidetään kultaisena standardina, koska niissä kysytään suoraan yksilöiltä heidän internet-tottumuksistaan, mikä mahdollistaa tietojen erittelyn sukupuolen, iän ja sijainnin mukaan. Nämä tutkimukset suorittavat tyypillisesti kansalliset tilastokeskukset tai televiestinnän sääntelyviranomaiset. Maissa, joissa tuoreita tutkimustietoja ei ole saatavilla, ITU tuottaa arvioita matemaattisten mallien avulla. Nämä mallit sisältävät erilaisia sijaismuuttujia, kuten kiinteiden laajakaistaliittymien ja mobiilidataliittymien määrän, sekä laajempia taloudellisia indikaattoreita, kuten bruttokansantulon asukasta kohti. Lopullinen luku ilmaistaan prosenttiosuutena kokonaisväestöstä, joka lasketaan jakamalla tunnistettujen käyttäjien määrä maan arvioidulla kokonaisväestöllä. Erotuksia voi joskus esiintyä kansallisten tilikausien tai paikallisissa tutkimuksissa käytettyjen vaihtelevien ikäryhmien vuoksi, mutta kansainväliset elimet pyrkivät harmonisoimaan nämä luvut maailmanlaajuista vertailua varten.

Internetin käyttäjien prosenttiosuus on elintärkeä indikaattori maan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Korkea internetin levinneisyysaste korreloi vahvasti bruttokansantuotteen kasvun kanssa, sillä digitaalinen liitettävyys helpottaa sähköistä kaupankäyntiä, parantaa liiketoiminnan tehokkuutta ja edistää innovaatioita palvelusektorilla. Kehittyville maille internetin käyttäjien määrän lisääminen voi johtaa 'loikkaamiseen' (leapfrogging), jossa maa ohittaa perinteiset teollisen kehityksen vaiheet ottamalla käyttöön kehittyneitä digitaalisia teknologioita pankki-, koulutus- ja hallintopalveluissa. Talouden ulkopuolella tämä indikaattori mittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta digitaalisen kuilun näkökulmasta. Merkittävä ero kaupunki- ja maaseutualueiden internetin käyttäjien välillä tai miesten ja naisten välillä korostaa taustalla olevia eriarvoisuuksia, joihin päättäjien on puututtava osallistavan kasvun varmistamiseksi. Korkeat käyttöasteet osoittavat myös väestön potentiaalia digitaaliseen lukutaitoon ja valmiutta osallistua globalisoituneeseen työvoimaan. Hallitukset ja kansainväliset rahoittajat käyttävät näitä tietoja priorisoidakseen infrastruktuuri-investointeja, kuten valokuitukaapeleiden laskemista tai matkapuhelinverkon kattavuuden laajentamista, varmistaakseen, että useammat kansalaiset voivat käyttää välttämättömiä palveluita, kuten telelääketiedettä ja etäopiskelua.

Useat muut indikaattorit täydentävät internetin käyttäjiä koskevia tietoja tarjotakseen kattavamman kuvan maan digitaalisesta maisemasta. Kiinteät laajakaistaliittymät mittaavat nopeiden langallisten yhteyksien määrää koteihin ja toimistoihin, kun taas matkapuhelinliittymät seuraavat matkapuhelinviestinnän yleisyyttä. Toinen kriittinen käsite on digitaalinen kuilu, joka kuvaa eroa niiden välillä, joilla on tehokas pääsy digitaaliseen teknologiaan, ja niiden, joilla sitä ei ole. Lisäksi indikaattorit, kuten tieto- ja viestintätekniikan (ICT) tavaroiden vienti ja ICT-kehitysindeksi, auttavat arvioimaan maan teknologian alan vahvuutta ja sen yleistä valmiutta digitaaliseen aikakauteen.